Jambo!

Huhhei! Nyt olemme taas saapuneet Nairobiin Piittaloiden talolle Maasaista. Tai eilen illalla jo tultiin, mutta kaikki olivat niin väsyneitä pitkän matka jälkeen, että blogeilu jäi tähän päivään. Nyt onkin sitten paljon kerrottavaa!

Tiistaimme alkoi tutustumalla Kawangaren slummialueeseen ja siellä sijaitsevaan luterilaiseen kirkkoon. Kirkon työntekijät tekevät alueella tärkeää katulapsityötä, johon saimme tutustua. Pääsimme taas kierrokselle slummeihin. Tämä alue oli hieman erilainen kuin Kiberan slummialue, nyt tuntui, että olimme enemmän maaseudulla. Tutustuimme tietämättämme myös alueen huumekuninkaaseen ja hänen alaisiinsa. Jäljestäpäin selvisi, että kirkon työntekijät pyrkivät tavoittamaan myös rikollisia. Aikamoista!

Lounaan jälkeen oli vuorossa pakkailu ja sitten kohti Maasaita. Matkassa meni pari tuntia ja saavuimme ennen hämärän tuloa Oloika Lodgeen, joka oli keskellä savannia. Talo oli mahtava, tuli semmoinen Minun Afrikkani -fiilis kaikille. Sähköjä ei ollut, pimeällä valoa toivat kaasulamput. Taloa hoitaa ihana Mama, 63-vuotias menevä ja pieni mummeli. Hän laittoi meille teet heti tultuamme ja myöhemmin illalla saimme aitoa kenialaista ruokaa, ugalia ja zukumawikia. Heti ensimmäisenä iltana koimme tyttöjen huoneessa kauhunhetkiä, kun huoneesta löytyi sammakko! Onneksi Mamamme tuli nauraen paikalle ja pelasti meidät hädästä.

Kolmen päivän aikana ajoimme autoilla monta möykkyjen täyteistä kilometriä ja vierailimme yhteensä yhdeksässä maasaikoulussa, joissa esitimme lauluja, leikkejä ja draamaa. Jari piti aina pienen opetuksen ja piirsi komeita karttoja, jotta pienet lapset oppisivat tietämään, mistä olemme kotoisin. Kouluissa meidät otettiin aina iloiten ja lämpimästi vastaan. Opettajat pitivät pitkiä kiitospuheita ja lapset nauroivat, kun tyhmän miehen talo kaatui kovassa myrskyssä. Jalkapallot, joita veimme kouluihin, otettiin silmät säihkyen vastaan, kiitos vain kaikki EO:t! Kolmesta koulusta saimme myös vastalahjoja, aitoja maasaikoruja ja makeaa maitoteetä saimme myös nauttia. Muutaman kerran taisi kieli palaa, ei ollut kärsivällisyyttä odottaa sen jäähtymistä!

Olimme hyvin vaikuttuneita siitä, miten lämpimästi meidät otettiin vastaan. Joka paikassa pienet oppilaat kuuntelivat ja katsoivat tarkkaavaisesti ja pukahtamatta ohjelmamme. Opettajat ja muut kyläläiset olivat myös täysillä mukana, lauloivat ja taputtivat iloiten kanssamme. Joskus jopa heidän kiitospuheensa meinasivat venyä liian pitkiksi ja lähtö viivästyi useammassakin paikassa. Niissä he kiittelivät meitä ja Taivaan Isää ja lähettivät terveisiä kaikille suomalaisille! Ennen lähtöä lapset tulivat luoksemme pää alas painettuna, jotta siunaisimme heidät. Tämän jälkeen he halusivat kätellä meitä ja kokeilla ihoamme, se oli huvittavaa. Monet kädet myös kävivät vaaleissa hiuksissani, se tuntui hupaisalta sekä minusta että heistä. Olimme selvästikin jotain aivan outoa heille ja saimme kovat naurut aina päällemme!

Valitettavasti viimeisenä yönä osaa porukastamme valvotti kovat vatsavaivat ja perjantain aikataulu hieman viivästyi. Pääsimme kuitenkin onneksi matkaan ja kävimme viimeisellä koululla Maasaissa. Saimme myös tutustua ja käydä muutamassa aidossa maasaikodissa. Ne olivat pieniä, saviseinäisiä ja peltikattoisia majoja, jotka olivat pimeitä ja savuisia sisältä. Hiljaiseksi se taisi meidät kaikki vetää, ajatellessamme omia neliöitämme kotonamme.

Koko reissu oli jokaiselle aktiolaiselle hyvin mieleenpainuva. Yhtä mieleenpainuvaa oli myös se, että saavuttuamme Nairobiin täällä oli sauna lämpimänä ja ruoka pöydässä, kiitos Antti ja Liisa! Kiitos myös Taivaan Isälle onnistuneesta matkasta ja varjeluksesta siellä. Kiitos myös kaikille teille, jotka olette muistaneet meitä rukouksissanne, ilman sitä emme olisi varmastikaan selvinneet matkasta!