Hippo vai ameeba?

Ja kyllähän taas jaksettiin iloita tästäkin päivästä! Herätyskellot soivat puoli seitsemän aikoihin ja siitä sitten pian vaelsimme tyttöjen puolelta aamupalalle, jonka Joona ja Jari olivat laittaneet. Maukasta oli, ja jättikokoiset banaanit vatsassa oli hyvä aloittaa uusi päivä.

Kahdeksalta löysimme itsemme Victoriajärven rannalta. Edessämme oli sellainen soutu- ja kirkkoveneen välimuoto perämoottorilla ja katoksella varustettuna. Olo oli hieman epävarma siihen noustessa, ''voiko tämmöinen vene pitää meidät kaikki pinnalla ja vielä suojassa virtahevoilta?'' Istuttuamme paikoillemme vene vielä painui hieman alaspäin ja veden pinta oli ihan siinä lähellä, ihan liian lähellä! Itse olin melkein varma, että jos edes päästään takaisin rantaan, se tapahtuisi uiden. Toisin kuitenkin kävi ja pelko haihtui heti, kun ekat hipot oli nähty ja ohitettu ehjin nahoin. ''Risteilyllämme'' näimme kauniita lintuja, lumpeita, kalastajia, jotain ihmeliskoja ja tietysti niitä valtavia virtahepoja. Aurinko paistoi ihanasti ja järvi oli upea. Jännitystä kuitenkin saatiin ihan juuri ennen rantaa, kun kymmenen metrin päästä yhtäkkiä nousi virtahepo pinnan alta! Siinä tuli rantavedessä seisoville kalastajille kiire peruuttaa maalle, mutta onneksi hippo oli liian laiska ja hidas. Karmealta kohtaukselta säästyttiin.

Yhdentoista aikoihin palasimme Milimaniin ja täällä oli Maikki-lähetti laittanut meille kahvit valmiiksi terassille. Pullat maistuivat ja vati jäi melko tyhjäksi, ei saa Bob huomenna kuutta pullaa aamupalaksi. Mutta kiitos kovasti Maikille!! Kahvin jälkeen vaeltelimme pitkin tonttia, koitimme keksiä jotain leikkejä ja pompimme kuin sätkynuket. Se kaikki oli kuitenkin aika voimia vievää ja niinpä päädyimme istuskelemaan ja lueskelemaan, osa aurinkoon ja osa varjoon.

Maukkaan lounaan jälkeen lähdimme vahvuudella 7/8 uimaan jo tutuksi tulleelle Nyanza-clubille. Siellä taas hypittiin ja kisailtiin, kuka on paras koira, kissa ja pappi. Ameeba-uintiakin taisi tulla koitettua, ovathan ameebat meidän porukan läheisiä ystäviä. Pari tuntia me siellä viihdyttiin ja sitten hyvästeltiin allas. Johanna vanhempi ja Tiia-Riina nappasivat jonkun puun juurelta mukaansa semmoiset siemenkotelot, jotka helisivät. Niiden tahdissa olikin sitten hyvä jonossa marssia takaisin talolle.

Ilta on tässä kulunut aika samalla tavalla kuin aamupäivä, lueskelua, kitaran soittelua ja yleistä löhöilyä. Iltapala juuri syötiin, tiskit tiskattiin ja nyt miehet ovat saunassa. Taidankin mennä katsomaan ovatko ne jo tulleet, koska sitten saadaan jätskiä!