"How can a common guy like me reach Finland?"

Varhainen lintu nappaa monta kärpästä yhdellä iskulla vai miten se meni. Varhain oli tänään liikkeellä myös joukkomme uljas, kun suunnaksi otettiin Matongo, jossa vierähtikin sitten pitkälti lähes koko päivä. Automatka kului pääosin nuokkuessa, mutta ehti siinä samalla myös ihastella mahtavia maisemia ja maaseudun savimajoja.

Matongo oli kaunis ja vihreä ja - ennakko-oletuksista poiketen - lämmin kuin mikä. Hiki virtasi kävellessämme ensimmäiseen vierailukohteeseen eli Matongon primary schooliin. Olo oli kuin milläkin maailmanluokan julkkiksella, kun valtavat lapsimassat ryntäsivät vastaan ympäröimään meidät koulun pihalla. Vedimme koulussa kaksi settiä, toisen pienemmille ja toisen isommille lapsille. Tomera opettajatäti toimi tulkkina ja rehtori mylväisi tyytyväisyydestä kuultuaan lahjoittamastamme jalkapallosta.

Primary schoolista matka jatkui jälleen apostolinkyydillä. Kävimme pällistelemässä Arin valtakuntaa eli Teologisen seminaarin tiloja. Saimme siellä myös murua rinnan alle, ja hyvää murua olikin! Mahat täysinä siirryimme opettajaseminaarin puolelle, jossa myös vähän tarkastimme paikkoja. Kirjastosta löytyi mm. suomalainen Musiikin aika -kirja vuodelta 1986. Kirjan tukkamuoti oli hulvaton, kuinkas muutenkaan.

Pääsimme siis esiintymään myös opettajaopiskelijoille, mikä oli ihan mukavaa vaihtelua. Tosin kurinpidollisesti yleisö veti vertoja primarylaisille; välillä piti miettiä, että olikos nämä yläasteikäisiä vai opiskelijoita... Hyvin lähtivät kuitenkin mukaan kaikkeen ohjelmaamme, ja jos jo Matongon ala-asteen lapsilla repesi riemu esittäessämme Making melodies in my heart -laulua (sambialaisen lauluryhmän meille opettama laululeikki, jossa ollaan hassunnäköisiä), niin nämä opiskelijat olivat suorastaan ratketa liitoksissaan. Ensimmäistä kertaa meiltä vaadittiin encorea, joka oli juurikin tämä kyseinen laulu! Opiskelijat myös esittivät itse meille pari laulua, jotka kajahtivat ihan älyttömän komeasti. Kyllä täällä osataan. Ohjelman päätteeksi opiskelijat saivat esittää meille kysymyksiä Suomesta, ja ihan kiitettävästi uskaltautuivatkin kyselemään kiperiä kysymyksiä (esim. saako Suomessa mennä naimisiin toisesta heimosta olevan ihmisen kanssa).

Viimeinen rasti Matongossa oli orpokoti, jossa oli paljon pieniä ihmisiä. Lausuin siellä muutamat swahilinkieliset alkulauseet, joista ehkä yksikään ei mennyt ihan oikein, mutta yrittänyttä ei laiteta. (Nyt kun tälle sananparsien tielle on lähdetty. Vaan kysymys kuuluu: laiteta mihin?) Lapset esittivät meille ehkä kaikki osaamansa lorut, ja vastineeksi me lauloimme heille muutaman laulun. Jätimme myös orpokotiin pussillisen lastenvaatteita. Oli hellyttävää katsoa, kuinka yksi lapsista yritti kiskoa päätään hihanreiästä ja kuinka kaveri vieressä auttoi. Onneksi nämä lapset ovat päässeet paikkaan, jossa heistä pidetään hyvää huolta.

Siinäpä se päivä sitten hujahti. Kisumuun palasimme illansuussa ja söimme nakkia ynnä pastaa, kiitos iltapalatiimin. Vähän mutaisia ollaan itse kukin, mutta saunominen sai jäädä haaveeksi, koska vesi on vähissä ja kraanasta tulee vain ruskeaa vettä. No, voihan ne hiukset sadevedelläkin pestä, kuten eräs joukostamme juuri äsken todisti.

Minkähän sananlaskun keksis vielä tähän loppuun. No vaikka että:
"Ei se luikoo mitää mutta se kössährys." Sano paappa ku katolta putos.