Niin tosiaan aktioryhmämme on palannut Suomeen. Viime lauantaina käynnistyivät autot Nairobin kotimme pihassa klo 6 aamulla. Lähdimme kohti Jomo Kenyatta-lentokenttää. Lähettien hyvästelemisen jälkeen meillä oli kentällä aikaa kuluttaa viimeiset shillingit matkamuistoihin, tuliaisiin ja edulliseen limppariin. Lentomme sujuivat turvallisesti ja aikakin meni melko nopeasti leffoja katsellessa, syödessä ja matkakokemuksia kertaillessa. Lontoossa vaihdoimme jälleen konetta ja puoli yhdentoista aikoihin lauantai-illalla laskeuduimme Helsinki-Vantaalle. Sää oli sateinen kuten lähtiessämmekin.
Rinkkojen hakemisen ja loppurukouksen jälkeen olikin jo aika sanoa "Näkemiin". Itse päädyin vuodattamaan kyyneleitä siinä aktiotovereita halaillessani. Oli hienoa viettää kolme viikkoa näiden ihmisten kanssa ja onneksi jo lähitulevaisuudessa on odotettavissa tapaaamisia aktiolaisten kanssa. Lentokentältä porukkamme hajaantui yöpymään eri puolille Helsinkiä ja jotkut lähtivät jo kohti kotia.
Nyt on takana jo muutama päivä Suomessa oloa. Täällä kaikki on aikalailla entisellään, mutta silti täällä oleminen on tuntunut välillä oudolta johtuen varmaan siitä, että itse sopeutui viimeisen kolmen viikon aikana ihan toisenlaiseen ympäristöön. Vaikka Afrikkaa on ikävä, olen iloinnut ruisleivästä, hanavedestä, nukkumisesta ilman moskiittoverkkoa ja suihkussa laulamisesta. Olen saanut kertoilla matkasta jo perheelleni ja parille ystävälle. Matkavalokuvia katsellessa palaa mielessään moniin hienoihin hetkiin. Viime päivinä on ollut aikaa sulatella kaikkea nähtyä ja koettua. On kiitollinen olo monesta asiasta. Aktiossa pääsi näkemään lähetystyötä läheltä, lähetyskipinä kasvoi, sai tutustua seitsemään ihanaan eolaiseen ja moneen lähettiin ja kiitollinen olen myös siitä kaikesta varjeluksesta, jonka Jumala meille soi. Matkalla ymmärsin syvemmin sen, kuinka ihan jokainen kristitty heikkouksineen ja vahvuuksineen saa ja voi olla todistajana Kristuksen ylösnousemuksesta ja tekemässä lähetystyötä lähtijänä tai lähettäjänä, kaukana kotoa tai ihan kotinurkilla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oo, hienoa aktiivisuutta täällä blogikirjoituksen muodossa! Hyvähyvä! :)
VastaaPoista